tiistai 16. heinäkuuta 2013

Animecon X Kuopio 13.07-14.07 2013




Se oli viides conini sitten siinä


Päätimme siskoni kera ainaski puoli vuotta sitten, mitä aioimme cossata.
Oma cossini valmistui coniaamuna kello neljän maita.
Sisko ompeli käsin korsettiinsa vyöt conipaikalla.

Siskoni, Mami (vas)     Minä, Homura (oik)
Neljän tunnin yöunet. Kuin ruhtinaalista.

Lauantaina. Odottava tunnelma. Piha parveilee väkeä. Ohikulkevat autoilijat katsovat. Päättävät lukea huomisen lehdestä. Kymmeneltä alkavat avajaiset. Tunnelma. Se tunnelma. Kaikki tietävät miten olla.

Tunnin väli seuraavaan ohjelmanumeroon. Myyntipöytäsaliin. Sieltä löytyivät puuttuvat osat Chrono Crusadesista, jonka myöhemmät osat olivat heräteostoksia desucon frostbitesta.

Cosplaydeitti alkaakin kahdeltatoista. Sitä ennen kuulutetaan että animekonsertin lippuja aletaan myydä puoli yhdeltä, eli toisinsanoen jos lähdet kun deitti päättyy jäät ilman lippua. Katsomme kolme ensimmäistä kierrosta ja toivomme että loput näkisi netistä.

Pelko ilman lippua jäämisestä ei ollut turha. Kun vartti sen jälkeen kun jono on alkanut vetää paikalle saavumme se on venähtänyt pitkäksi. Luoja ties paljonko se vielä siitä kasvoi. Lippuhan oli halpa sinänsä, euron kappaleelta. Ja ne noudettiin infosesta.
Innostuin tuhertamaan hyödyttömän kartan tilanteesta.
Olimme suunnitelleet menevämme sitten Iloinen muumiperhe- Japaniin ja takaisin - paneelia kuuntelemaan. Jonotus kesti kuitenkin oletettua pidempään ja paikat olivat täytettyinä. Se jäi sitten väliin.

Piti saada jotain syötävää. Sadan metrin päässä keskuksesta sijaitsi pieni Siwa, joka sai varmasti niinä päivinä hyvät tulot. Sinnehän kaikki kärräsivät rahansa. Ostimme kaksi pulloa Jaffaa, välipalakeksejä sekä pienen pussillisen dracula pillereitä jotka onnistui vahingossa levittämään jalkakäytävälle. Söin ne siltikin...

Noudimme myöhemmin cosplay- kisan ilmaiset liput. Jos olisimme tienneet etukäteen, miten huono kisa oli olisimme menneet 21 tapaa pilata shounen-sarja -paneeliin. Juontaja oli laimea, väkisin yrittävä ja nolasi itsensä typerällä äänensävyllään. Ohjelmalehtisessä sanottiin hullunhauska. Joopa joo.

Meille jäi reilusti luppoaikaa. Kiertelimme ympäriinsä. Lauantaina meistä muuten pyydettiin kymmenen kuvaa, yksi ei nimittäin pyytänyt, vaan vaan otti. Ihan pokkana.

Lauantai huipentui animekonserttiin. Sali oli loppuunmyyty. Se avattiin Pokémon- elokuvan lugia- tunnusmusiikilla. Nostalginen. Puolet salista itkee. Pyyhin kyyneleet kun alan maistaa niiden suolaisuuden.
Seuraava kappale kuivaa kyyneleet, henkien kätkemästä.
Kolmantena Sadame viime vuodelta. Arvasin. Se oli se joka avasi konsertin viime vuonna. Se oli aivan pakko. Se oli siellä. Kerrassaan upea.
Tuli muitakin kappaleita. Hienoja. Herkkiä. Ja sitten sitä seuraavaa kerrottiin. ''Tunnetuin samurai.'' Epäilykset heräsivät. ''Muistetaan ristinmuotoisesta arvestaan'' epäilykset vahvistuivat. Suurin osa salista on hiljaa. Takarivissä muutama kiljuu. Mutta. KENSHIN. Kummaa.
Oletetun viimeisen kappaleen jälkeen ihmiset taputtavat. Ulvovat. Nousevat. Hakkaavat vimmatusti käsiään yhteen. Ulvovat. Hetki hetken perään. Tähän eivät suomalaiset yleensä pysty. Mitä lienee orkesterin päässä liikkunut.
Ja sitten tulikin vielä yksi kappale. Sitä ei etukäteen kerrottu, sitä mikä se on. Kun näytöllä lukee fullmetal alchemist muutama huudahtaa, kunnes tajuaa vaieta. Nyt kuunnellaan musiikkia. Upeaa sellaista. Siihen voi uppoutua. Se täyttää kaiken.


Kotiin päästyäni olin iloinen siitä, että sain päkiäntappokorkkarit irti jaloistani. Väsytti. Aloin sammua. Ja höpöttää käsittämättömiä. Väsymysoireita. Uni maitti.

Sunnuntaina. Paremmin levänneenä. Vielä aamulla sisko oli parannellut cossiaan, ommellut nauhoja paitaan.
Ensimmäinen tunti oli vapaata. Sitten oli FFFightin vuoro. Siihen ei ollut lippuja, mutta olisi ollut parempi jos olisi ollut. Nyt jono oli aikas mukava.
Yhä sekavampia suherruksia

Itse Faitti oli positiivinen kokemus. Hauska. Pahan PSY:n ja maailmanlopun ympärille rakennettu. Pidin.

Siirryimme Taskuhirviöiden hypnoottinen maailma- paneeliin. Se oli pettymys. Se ei kertonut mitään uutta. Puhuja oli tylsä. Ei voi mitään. Päättyi yli puoli tuntia etuajassa.




Meillä oli hyvin aikaa mennä syömään. Kaikki lähistön ruokapaikat olivatkin jo täynnä. Päätimme siis hakea taas jotain kaupasta. Otin piristelimsaa ja jäätelön, lisäksi suklaamurukeksejä. Hmm. Ateria. Ateria?
Keksit tosin jäivät kotiin syötäviksi.

Loppupäivä olikin homoa. Ainakin paperilla. Hetalia - historian tuulia vai hilpeitä homoja? sekä Kaikki Akatsukit on homoja.

Hetalia ei ollut kovinkaan epäilyttävä, kun taas Akatsukissa sitä ei tarvinnut edes epäillä. No, luvattiinhan 90 % Yaoita ja 10% traumoja. Traumat koostuivat lähinnä Tobin todellisen iän selviämisestä ja naamasta. Ei-sitä-naamaa.

Päättäjäiset. Päättäjäiset. Päättyy. Loppu. The End.

Pian seisotaan ulkona. Vettä tihkuu, odotetaan kyytiä pois. Kuunnellaan kun toistuvasti ihmisiä kehotetaan poistumaan portailta, koska ihmisten täytyy päästä kulkemaan. Portaathan ovat vain nelisen metriä leveät. Ruuhkaa ei synny. Auto toisensa jälkeen osoittautuu vääräksi. Sieltä se kuitenkin saapuu.

Kotona. Ja kuvaaminen alkaa.

Mitä jäi käteen?

Läjällinen halvasta peruukista irronneita hiuksia, nuppineuloja ympäri taloa sekä rypistynyt ohjelmalehtinen.

Tällaisen tekstejä stalkkaatte.
Ajan kulumisen ja muistin hämärtymisestä johtuvien syiden vuoksi tapahtumien kronologinen järjestys voi olla pielessä paikoitellen.

Kaulukset vinossa ja rusetti piilossa.























jotain tunnisteita... :
anime con animecon X 2013 cosplay cossi 13 14 07 7 homura mami akemi tomoe animekonsertti lugia cosplaykisa kisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti