perjantai 22. helmikuuta 2013

Desucon Frostbite

Ja yhtäkkiä oletkin Lahdessa

 Minkälaiset tunnelmat ennen lähtöä?


-Perjantai-iltana sain viimein yhden haaveilemistani asioista. Värikkäitä klemmareita. 500 kappaletta. Yhdistelin ne kaikki. Tuli sitten oikein oivan näköinen kaulakoru. Purr.
Aamulla olisi se herätys neljän aikoihin, mutta ei sitä aiemmin nukkumaan mennyt siltikään.
Piti katsoa mitä matkaansa ottaa. Aikaa kuluu. Hyvästi, hyvät yöunet.
Jännittävää.


Mites matka sujui?

-Lauantai-aamulla herätessä ei voi ajatella järkevästi.
Miltä tuntuukaan olla sitten kello viideltä liki tyhjällä Kuopion ''rautatieasemalla''
Joka on säälittävä pieni rakennelma. Mutta ainakaan ei sinne eksy.
Siinä istuskellessa alkaa ihmisiäkin enemmän paikalle valua. Pian olisi aika.
Juna. Se saapui. Sisään vaan.
Paikkoja etsimään. Oikein miellyttävä juna. Ei liikaa ihmisiä.

Voihan niitä syyttää niitä vähäisiä yöuniakin siitä, että naurattavat vuohet ja se, että netti ei toimi junassa ja Hämy itkee ja se, että haluan vain ottaa stalkkerikuvia matkakumppaneistani nyt kun on järkkäri mukana.
Nauran. Ja muut matkustajat istuvat vain eteenpäin tuijottaen.

Saavumme kolmen tunnin jälkeen Lahteen. Pimeä on kaikonnut ja päivä paistaa.
Hotellille kävelemme. Sisään kirjaudumme. Huoneen etsimme.
Ja onneksi pääsimmekin hotellille ennen coniin menoa. On paljon hylättävää. Laukku ja takki ja kaikki.
Sitten vaan sinne sibeliustalolle.

Millainen oli lauantai?

-Lauantaina tosiaankin kaikki paikanpäällä oli uutta ja ihmeellistä. Heti kun conpaikalle olemme päässeet (ulkopuolelle) Alkaa niin kovasti tehdä mieli ottaa niitä valokuvia. Muutama stalkkeriyleiskuva. Sitten löydän pihalta aivan upean Connor- cosplayn. Ensimmäinen, jolta pyysin lupaa kuvan ottamiseen.
Pian sitten sisään alamme valua. Silmiemme eteen avautuu sibeliustalo parhaimmassa käyttötarkoituksessaan. Ihmiset käyvät jättämässä takkinsa narikkaan- itse säästyin tältä kohtalolta koska minulla oli siskon ''kimonotakki''
 Avajaiset alkavat tuota pikaa.
Niissä otetut kuvat ovat ala-arvoista laatua. Kuin pokkaritasoa. En salamaa käytellyt.

Sitten on runsaasti aikaa tehdä mitä lystää. Ainakin tätä yleistä kiertelyä. Ja sitä tunnetta, kun potentiaaliset kuvattavat karkaavat käsistä. Tosiaan, myyntipöytäsalista löydän ostettavaa. Shinkaiden 1, eli Hopeanuolen sivutarinoita. Lisäksi myöhemmin jotenkin ostan uusimman Naruton, Soul Eater 5 ja heräteostoksena Chrono Crusadesin osat 4-8. Olisin kernaasti ostanut ensimmäisetkin osat, mutta olivat jo ne loppuun kerenneet ostaa. Muutakin kuin mangaa tarttui mukaan. Animecon X: n ranneke oikein hyvissä ajoin ostettuna.

Jossain vaiheessa päivää sitä pitä jotain mennä haukkaamaan. Koska con, niin se on se helpoin vaihtoehto; hampurilainen. Eikä mitään McDonaldsia vaan Hesburger. Kyllä siihen kävelemiseenkin aikaa upposi.
Nassua naamaan. Viereisessä pöydässä istui joku pieni poika. Katsoi minua pitkään. Kääntyi isänsä puoleen ja sanoi ''joulupukki'' Niin, no...
Punainen kimono, musta vyö sekä punaiset housut. Mutta silti.
En minä Ole mikääN joulupukki...........

Ohjelmaa oli sitten lisääkin.
AMV-kisa, eli Anime music video.
Neljään osioon jaettu; Draama, toiminta, romantiikka sekä huumori
Draamaa... Sen osion voitti ihan ansaitusti eräs video, jonka taustalla oli Within Temptationin Angels, koska musiikki sopi siihen paremmin kuin muiden musiikit.
Toimintaan taas oli tungettu kaikkea. Eniten ärsytti, ja muuten sairaasti ärsyttikin se, miten joku oli tunkenut videonsa taustalle Dubsteppiä. Voi luoja, vihaan sitä päänsärkyä tuottavaa roskaa. (muuten, jostain luin jonkun komentin dubstepistä; This is not music, this sounds like two transformers makin love)
Romantiikka oli sitten sitä tasoa että homoja. Ei nappaa. Tosin lopuksi siellä oli tälläinen valopilkku.
No, se huumoriosio oli sitten vähiten naurattava. Vain se Alladin kävi siellä vetämässä selkeästi voiton kotiin.

Sen jälkeen siskoni talutti minut katselemaan Sword Art Online- paneelia. Kyllähän se panelisti muisti mainita jotain aiheestakin, mutta eksyi kyllä turhan usein ihan muihin sarjoihin. Sainpahan jotain osviittaa siitä, millainen sarja on kyseessä.

Sitten oli Cosplay- kisan vuoro. Desuconeissa on sillai hassusti, että kisaajat vain poimitaan käytäviltä.
Juontaja taisi olla sama kuin viime vuoden Animeconissa. Hyvin veti. Ja oli sitten pukeuunut samoin kuin vähintään kaksikymmentä muutakin. Niitä ''keppityyppejä'' oli ihan järjettömän paljon paikalla. Lienee sitten sen ''Frost'' sanan syytä.
Kun ensimmäinen kisaaja on päässyt lavalle loppuu kamerasta akku. Perhana. No, kyllä muutkin kuvia ottavat. Ja paremmasta kulmasta. Yläparvi ei ole niin maan paras katselupaikkainen.
Toisessa osiossa on sitten iloksemme kasvoton. Kaasvotoon~

Jonkin ajan kuluttua oli sitten aika mennä hotellille tutumaan. Käymme matkanvarrella Siwassa ostamassa ''sapuskaa'' jota edes jenkit eivät kutsuisi terveelliseksi iltapalaksi.
Sitten sinne. Luen ostamaani Soul Eateriä ja kun olen kaivautunut läpimien vällyjen alle nukahdan lukiessani. Varsin aikaisin, yhdeksän aikoihin.

Entä sitten sunnuntain tunnelmia?

Aamulla sitä herää ja muistaa missä on.
Pian sitä käydään mussuttamassa herkullista hotelliaamiaista. 

Kaikkiaan päivä alkaa nysväilevästi. Ei ole tiedossa paljoa ohjelmaa ja väki on selvästi harventunut aiemmasta. Me vain sitten passiivisesti olemme. Toki otan edelleen niitä kuvia.

Kunniavieraan haastattelua menemme kuitenkin katselemaan. Etuajassa lähdemme katselemaan jotain parempaa. Pokemon VS Digimon.
Eli siis tosiaan, kumpi on parempi. Pisteitä jaellaan, mutta tasapeliksi menee. Tyydymmekö tähän? Emme.
Siispä julistetaan että Pokemon on parempi peli, Digimon parempi anime. Tyydymmekö vieläkään? Emme tietenkään!
Katsotaan totuutta silmiin. Kuka tuntee Digimonin? Ja jos tuntee se on ''se joka matkin pokemonia ja oli huonompi'' Eli. Kyllä se Pokemon voitti. Ja kirkkaasti.
Oli hyvin tehty esitys. Tykkäsin.

Sunnuntain loppua kohden olisi vain yksi kiinnostava ollut; päättäjäiset.
Ja katsoimme parhaaksi kuitenkin ehtiä mielummin junaan.
Sielläkin oli kyllä niin paljon conittajia että taas tuli ajateltua miltä näyttää normaalien silmissä.

Odotellessa junaa on hyvä pohtia, miten voi olla että mitään ei sillä aina on jotain mutta mistä se jokin on tullut ja mitä oli kun ei ollut mitään mutta entä jos oli ja tämä on ties kuinka mones kerta kun jotain on ja aina on...
Kyllä siinä menee solmuun.

Junassa oli ahdasta. Olimme varanneet kolme paikkaa niin, että kaksi yhdelle puolelle ja yksi yhdelle. Mutta neljännellä paikalla istui massateini. Uskon tietäväni, mitä meistä ajatteli. Hahaha.

JA VOI LUOJA MAANANTAI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti